Valtuuston puheenjohtaja Anni Laihasen puheenvuoro valtuuston kokouksessa 11.4.2012

Kyllä minä niin mieleni pahoitin siinä kunnanhallituksen kokouksessa, jossa vs. kunnanjohtajan valtuustoseminaariin ja valtuutetuille tehtyihin kyselyihin perustamalla valmistelulla pyyhittiin täydellisesti pöytää.

Valtiovarainministeriön kyselyn kysymyksen (Olisiko kuntanne valmis osallistumaan työryhmän esittämään ministeriön käynnistämään ja kustantamaan erityiseen kuntajakoselvitykseen?) vastausta muutettiin siten, että se on "Ei.". Samoin todella heppoisin perustein kunnanhallitus joutui – ja väitän, että vastoin parempaa ymmärrystään – kiistämään kunnallishallinnon rakennetyöryhmän perustelut ja kuntakohtaisen tarkastelun niiltä osin, mitä tulee alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, työssäkäyntiin ja asiointiin sekä saavutettavuuteen. Mikään työryhmäselvityksen näkemyksistä ei sitten vastannutkaan kunnanhallituksen kokemaa todellisuutta, mutta aitoja perusteita niiden kiistämiseenkään ei kuitenkaan löytynyt. Ei vaan käy.

Parikkalan ja Luumäen peesissä – ja tietenkin syksyn kuntavaaleja ennakoiden - ruvettiin käymään näennäistä itsenäisyystaistelua. Ottamatta edes huomioon sitä, miten erilaisessa tilanteessa Parikkala ja Luumäki ovat ensisijaisesti sijaintinsa, mutta myös taloudellisen tilanteensa takia.

Meitä muistuttavampi kunta on esimerkiksi Ruokolahti, joka myös on lausuntoonsa kirjannut, että ”Ruokolahden voimassa olevan kuntastrategian mukaan kunta jatkaa itsenäisenä kuntana”. Silti Ruokolahti hyväksyy ”erityisen kuntajakoselvityksen, jossa tulee tutkia koko Etelä-Karjalan kattava yhden kunnan ja kahden kunnan mallit ja verrata näitä toimintamalliin, jossa kunta säilyy itsenäisenä”.  Kuulostaa järkevältä ja analyyttiselta.

Tässä liitoskiihkossa näyttää kokonaisuus ja asian ydin jäävän huomiotta. Asian ydin on muutos.  Muutos, joka tapahtuu meistä riippumatta. Muutos, johon meillä on mahdollista ottaa joko aktiivinen ja siitä hyötymään pyrkivä kanta tai passiivinen, siilipuolustukseen ja torjuntaan pohjautuva näkemys.

Me voimme olla eri mieltä ennusteista (esim. väestönkasvusta) ja vaikka 5000 asukkaan haamurajan ylitys on tähän saakka ollut tiukassa, toki luotamme seuraavaksi Pappilanniemen vetovoimaan. Etelä-Karjalassa väestönkehitys on kuitenkin ollut laskeva eikä kokonaisuuden näkökulmasta riitä se, että väestö muuttaa alueen sisällä. Meillä pitää olla hyvät edellytykset luoda yrityksille menestymismahdollisuuksia ja ihmisille työpaikkoja koko alueella. Meidän työpaikkaomavaraisuutemme on mitä on eikä siitä realistisesti voida ihmeitä odottaa, joten työpaikkoja on luotava muualle alueelle. Siinä laajemmalla maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelulla on tärkeä tehtävä. Taipalsaaren sijainti ja viihtyisä ympäristö ovat todellisia vetovoimatekijöitä emmekä missään tilanteessa ja olosuhteissa niin ollen tule olemaan ”aliarvostettu laita-alue”.

Asian voi nähdä niin eri tavalla ja eri mittakaavasta. On todella helppoa mennä nyt siihen populistiseen retkuun, että nyt tässä pidetään kiinni Taipalsaaren itsenäisyydestä. Paljon vaikeampaa on miettiä, miten vastataan isomman mittakaavan vaikeisiin taloudellisiin ja väestönkehityksellisiin haasteisiin, miten omalta osaltamme yritämme pysyä kansallisessa ja kansainvälisessä kilpailussa työpaikoista ja osaajista.

Toki on ymmärrettävä taustaa: Keskusta käy monella tapaa eloonjäämiskamppailua ja siksi heidän on käytettävä kuntavaalien valttikortit, kun ne käteen ojennetaan.

Voimme sanoa, että teimme kaikkemme, kun yritimme vastustaa kuntauudistusta ja muutosta. Minä haluaisin sanoa, että teimme kaikkemme ottaaksemme asioista selvää, vaikuttaaksemme tuleviin muutoksiin ja ajaaksemme Taipalsaaren ja taipalsaarelaisten etuja selvitystyössä ja neuvotteluissa.

Ei voi pitää kuin huonona johtamisena, huonona oman tulevaisuuden ennakoimisena ja sen ohjaamisena sellaista menettelytapaa, joka täydellisesti päättää ummistaa silmät ennakoitavissa olevilta muutoksilta ja vaihtoehtojen pohtimiselta - osallistumiselta.

Jos nyt laitamme pään pensaaseen, emme sieltä näe, minkälaiseksi uudistus muotoutuu ja mihin voimme vaikuttaa. Kuntajakoselvitykseen osallistuminen ei ole päätös kuntaliitoksesta, vaan normaalia erilaisten vaihtoehtojen ja näkökulmien punnitsemista. Mahdolliset liitokset tai muut linjaukset Etelä-Karjalassa pitää päättää kuntien vapaaehtoisin, itsenäisin päätöksin selvitystyön jälkeen. Näin on asiaa linjattu muissakin kunnissa.

Ei tässä tarvitse alistua mihinkään, vaan olla pystypäin, aktiivisesti ja omaehtoisesti mukana tekemässä tulevaisuutta. Jos on pelkoja ja uhkia, pitää tarttua juuri niihin ja etsiä ratkaisut! Se on vastuullista johtamista.

Koetetaan nyt lausunnon antamisen jälkeen keskittyä omaan tekemiseen ja ns. hyvään suoritukseen, niin ei sekään meiltä hukkaan mene.